Ajatuksia syksystä

Julkaisupäivämäärä: Sep 25, 2017 10:10:55 AM

Työmatkat ovat oivallisia aikoja antaa ajatuksen juosta, kelata päivän tapahtumia ja suunnitella

tulevia. Tänä aamuna syksyn ruskan värien hehkuessa oranssina, punaisena ja keltaisena

ajatuksiini hiipi ajatus elämästä ja sen lipumisesta kuten vuodenajat eri ikäkaudesta toiseen.

Samalla kun hilloamme, pakastamme, pilkomme ja keräämme satoa, tallennamme kesää ja sen

muistoja. Miltä se tuoksuikaan keskikesä siihen aikaan, kun mustikat kukki ja nyt saamme kerätä

talven varalle mehukkaita marjoja. Tai miten mitättömän pieniä olikaan porkkanansiemenet, kun

upotimme ne pehmeään lämpimään multaan ja nyt hehkuvat oranssit juurekset

ruokapöydässämme.

Samalla kun metsän puut ja pensaat vaihtavat asuaan syksyllä värien kyllästämiksi, ne tallentavat

lehtivihreänsä ja kesän lämmön syvälle sisälleen. Seisoessaan loppusyksyn paljaana, niiden sisällä

on sinne tallennettu alku ja lupaus uudesta kasvusta. Siellä se uuden alku säilyy läpi talven tuulien

ja tuiskujen.

Samoin keräämme muistioihimme elämän eri aikakaudelta tapahtumia, muistoja

varhaislapsuudesta, sen leikeistä ja leikkikavereista, äidin ja isän sylistä sekä mummin ja vaarin

lempeistä toruista. Olemme tehneet elämässämme valintoja, joita olemme voineet jälkeenpäin

harmitellakin ja elämämme ei ole aina mennyt niin kuin olemme suunnitelleet. Yhtä kaikki nämä

muistot eletystä elämästä on meillä mukana myös ikääntyneenä ja silloinkin jos muistisairaus on

kohdannut. Jotkut muistoistamme voivat olla hautautuneena toisten alle, putkahtaen mieliimme

joskus jollain hetkellä, ehkä jonkun tuoksun, äänen tai muun aistiärsykkeen aktivoivana. Aina

mieleen palanut muisto ei ole mukava eikä ajankohta ole sopivin mahdollinen, mutta se on

kuitenkin itselle tärkeä ja merkityksellinen.

Kukaan eikä mikään ei voi viedä meiltä pois muistoja, miltä tuntui ensirakkaus, miltä tuoksuu tuore

saunavasta tai miltä maistuu kesän ensimmäinen mansikka. Elämänkokemukset ovat säilöttynä

meidän sisällämme ja välillä voimme palata niihin hetkeksi, muistelemaan, haikeina, joskus

surullisina, välillä hymynkare huulilla mukavan ja mieluisan muiston noustessa mieliimme.

Elämämme jatkuu myös lastemme ja lastenlastemme kautta tuoden joka päivä iloa ja onnea

arkeemme.

Nauttikaamme myös elämämme syksystä ja antakaa muistojen tulvia mieliimme vahvistaen ja

tuoden elämäämme sen merkityksellisyyden. Mieliimme tallennetut muistot vahvistavat meidän

identiteettiämme. Ne antavat elämällemme merkityksen, voi sanoa, kyllä sitä silloin kun olimme

nuoria…tai muistatko sen ,kun silloin… Te lähi-ihmiset, joilla läheinen on sairastunut etenevään

muistisairauteen, tukekaa muistelussa läheistänne, se on teitä yhdistävä asia ja antaa myös teille

voimavaroja arjen haasteisiin..

Lempeää ja lämpöistä syksyä toivottaen Eine Tuuhan Völöjyyn- hankkeesta!